Olemme siis vielä kaikki elossa, vaikka täällä harvemmin käymme.  Onneksi monet ystävät tapaa nykyään facebookissa.  Olen ajatellut laittaa tämän blogin salasanan taakse, joten ilmoittele jos haluat salasanan, joko täällä tai facebookissa tai sähköpostilla.  Ohessa muutama kuva kisuista <3

Baker alkaa olla jo niin vanha, näkö toimii vielä hyvin, mutta kuulo alkaa olla huono 

ja selviä dementtia tms oireitakin on

tietokoneella ei kyllä koskaa saa olla rauhassa 

paras paikka 

mäkin tykkään 

Max on reipas ja komea poika 

laukut kiinnostaa suunnattomasti

tähän vois vaikka nukahtaa

Zzzz   Zzzzz

Muutama uusi kuva :)

Meikäläinen odottaa innolla syksyä!  Kesän kuumuus ja valoisuus "ahdistaa"  Nautin niin paljon syksyllä, kun ilmat viilenee, tulee syysmyrskyjä ja yöt on pimeitä.  Voisin hyvin elää alueella misä ei olisi kesää ja kevättä ollenkaan

Viime viikolla alkoi mahaan sattua, vasemmalle puolelle ja vatsa ei toiminut kunnolla, kuumettakin oli.  Lauantaina hakeuduin sairaalaan ja otettiin veri- ym kokeita.  Crp oli 116 ja muissakin arvoissa oli häikkää.  Tuli komennus lähteä meilahden ensiapuun ja sinnehän sitä sit mentiin.  Otettiin röntgen kuvia ja laitettiin antibiootti tippumaan.  Päivystyksessä meni noin 5 tuntia ja sitten siirrettiin kirurgiselle päivystysosastolle.  Sunnutaina tehtiin tietokonekuvaus eli TT mahaan ja löytyihän siltä vikaa, vikaa....  Minulla on divertikuliitti eli paksunsuolen umpipussin tulehdus.  Ja löytyi myös iso kivi sappirakosta, joka onneksi ei ole ainakaan vielä oireillut, mutta sappirakon poistoleikkaus on edessä.  Lääkkeet ja nesteytys meni tipan kautta ja syödä ei saanut.  Lauantana sain lihalientä mukillisen, eikä sitäkään saanut kokonaan alas.  Sunnuntaina sai jo sosekeittoa ja viiliä.  Maanantai iltapäivällä sain valita haluanko olla vielä sairaalassa vai lähteä kotiin, varmaan arvaatte, että kotiin ja nopeast!!!  Oli elämäni ensimmäinen sairaalassa olo potilaana ja täytyy sanoa, että jokaisen hoitohenkilökuntaan kuuluvan olisi hyvä olla joskus myös potilaan roolissa.  Hoito oli mielestäni oikein hyvää ja henkilökunta mukavaa.  Osasto vaan oli aika vanha ja esim huoneissa ei ollut wc.tä/suihkua.  Antibioottia menee 2 kuuria 10 päivää ja sitten noin kuukauden kuluttua kirurgiseen sairaalaan paksunsuolen tähystykseen, jossa näkyy on kaikki kunnossa. Vointi on suht ok, väsyttää tietenkin koska tulehdusarvo vielä korkeella.  Ja kai nuo lääkkeetkin väsyttää. 

Ostin viime viikolla tv.n ja mikroaalto uunin.  Mikroa ei ollutkaan varmaan 15 vuoteen, ei tarvi enää lämmitttää kaikkea hellalla   Menenkin tästä katselemman tv.tä.

Hyvää toukokuun jatkoa kaikille!!!

Muutama uusi kuva kissoista.  Ovat viihtyneet maalla loistavasti ja jopa koiran kanssa tulevat toimeen

no ainakin Max

Vähänks mä oon suloinen???

Osaan olla myös pelottava!

Vanha neiti täyttää syksyllä jo 19 vuotta!

Kultani voinnin päivitystä;

Tilanne on pysynyt samana, muutosta parempaa, muttei myös huonompaan ole tullut.  Kulta on eläkkeellä ja viikolla ohjelmassa on mm fysioterapiaa ym kuntoutusta.  Välillä on muutamasta päivästä runsaaseen viikkoon lyhytaikaikaisessa kuntoutuksessa ja viihtyy siellä hyvin.  Soittelee minulle lähes joka päivä, yleensä todella lyhyitä puheluita, 20 sekunttia- muutama minuutti.  Asia sisältöä puheluissa juuri ei ole, lähinnä "kiusaa" minua muutamilla asioilla mitä inhoa.  Toki tämä on leikkiä ja huumoria häneltä.  Kutsuu minua nykyään ämmäksi, kantturaksi tai nartuksi ja Kullan mielestä se on niin hauskaa  Tälläinen käytös on normaalia hänen tilassaan.  Empatiakyky on kadonnut lähes kokonaan, ei ikinä kysy mitä minulle kuuluu tms, muisti on huono ja samoin keskittymiskyky.  Positiivista on, että jo hieman osaa liikkua bussilla yksin kaupungilla   Huhtikuussa tulee vuosi kun viimeksi olemme nähneet  Kulta ei edelleenkään koe mitään tarvetta nähdä, eikä koe ikävää, ne tunteet sairaus vienyt mennessään.   Kulta edelleen itse tyytyväinen,  kaikesta huolimatta elämäänsä, elää omassa sumuisessa maailmassa, jossa ei ole huolia eikä murheita ja jos onkin ne unohtuu saman tein.  Ilo tulee hyvästä ruuasta, pienestä puhelusta jolla kiusotella minua jne.  Voi kuinka toivoisin, että asiat olisivat kuten ennen Kullan sairastumista!!!  Mutta näin elämä meitä koittelee

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2010 KAIKILLE!!!

Kiitos kiitos kiitos Susanna ja Samina

25.6.1929 - 24.9.2009

Maalla ollaan koko perhe, siis minä ja kissat :) Ollaan oltu täällä jo lähemmäs 5 viikkoa Isää hoitamassa.

Isän kunto huonontunut, syöpä levinnyt mm maksaan :( 

Ohessa muutama kuva maalla elämisestä

amppari tai muu sellainen pisti tai oikeammin sain ainakin 3-4 pistoa, joista päähän 2

kissat ja veljeni koira tekevät tuttavuutta

Max tulee paremmin toimeen koiran kanssa, kuin Baker

maalla on mielenkiintoisia puskia ym

Dillingerin hauta heinäkuussa

Baker Dilun haudalla

Äidin haudalle ostin tälläisen enkelin

Olin taas käymässä maalla kotona, ikkunan pesua ym pientä puuhaa Isäni ja veljeni avuksi.  Samalla sain ihailla mm. omenapuiden kukkaloistoa!

ja sitten eri lajike

muitakin kukkia löytyy

ja lopuksi Dillingerin hauta, kevät kunnostuksen jälkeen, haudalle laitoin sireenejä.

Kissat jakselee ihan hyvin, vaikka täällä ei niiden kuulumisia paljon enää näykkään.

Maxin eka ulkoilu tänä keväänä

Max katselee ulos ikkunasta

Baker auringon kajossa

Baker

Dillingerin hauta toukokuussa -09

Kulta oli viime viikolla muutaman päivän arvioinnissa kuntoutussairaalassa.  Tuomio on tyly, mutta ei yllätys; Kulta ei enää kuntoudu työkykyiseksi, eikä paraneminen etene enää, eli nyt ollaan savutettu se, mikä oli saavutettavissa   Toki pientä "hienosäätöä" vielä tapahtuu, mutta Kulta on nyt sellainen mikä tulee olemaan loppu elämänsä.  Minä olen niin katkera tästä kaikesta, vaikea välillä edes olla iloinen, että Kulta on elossa.  Kulta on onneksi suht tyytyväinen tilanteeseensa ja elämäänsä, tosin ei hän tilannettaan tajua eikä muista/ymmärrä mitä on menettänyt.  Koitan saada Kullan luokseni kesällä, vaikka viikoksi tai kahdeksi.  Tekisi varmaan meille hyvää ja isänsä saisi levätä kunnolla.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLA!

Kävin siis tässä pari viikkoa sitten Kullan luona ja olin siellä lauantaista maanantaihin.  Vastaanotto isänsä taholta oli yllättävän hyvä   Hän oli kovasti puhelias ja ystävällinen.

Kulta tuntui olevan mielissään nähdessään minut, mutta jotenkin ujompi ja arempi kuin terveenä   Tosin viime näkemisestämme oli kulunut niin kauan...  Kullan muisti on onneton, 5-10 minuuttia ja unohti jo asian jne.  Vanhat asiat muistaa paremmin, mutta niissäkin kyllä muistivirheitä.  Tasapaino tuntui paremmalta, ei ihan normaalilta silti.  Pientä keittiö askarta Kulta teki, mutta mm levyt ja uuni jäävät päälle käytön jälkeen Kotisairaanhoito käy heillä kaksi kertaa viikossa, lähinnä tarkistaa, että kaikki on hyvin ja tarvittaessa auttaa pesuissa ym.  Kulta käy kahtena päivänä viikossa päiväsairaalassa ja kerran viikossa neuropsykologin vastaanotolla, kerran viikossa fysio- tai toimintaterapeutti käy Kullan luona.  Ja muutakin ohjelmaa vielä oli eli viikko varsin runsaasti ohjelmoitu, mikä varmaan auttaa kuntoutumisessa. 

Kulta itse ei tunnu paljon tilastaan kärsivän, joka tietenkin suuremmoinen asia!  Läheiset sitten kantavat enemmänkin murhetta   Kullan isä täyttää 77 ja Kullan ympärivuorokautinen hoitaminen/vahtiminen alkanut verottaa terveyttä.  Muutaman kerran Kulta mennyt yksin kävellen tädilleen, joka asuu suht lähellä, tekee hyvää Kullalle liikkua itsenäisesti

ONNEA JYP!!!!